Perhehistoria

Äidin juuret jontuu perheestä johon kuuluu eräs Itävallan suurimpia runoilijoita. Hänen puolellaan perhettä on pääasiassa intellektuelleja ja kaikki olivat hänen mielestään syntyneet hullun neron muotista. Monet kirjoittivat runoja ‘melko kauniisti’. Äidin mummon sisko, ‘loistava pedagogi’, asui kuin eksentrinen erakko. 

Äidin ukki ja monet sukulaiset on saaneet lähtöpassin valtion kouluista ja piti käydä yksityiskoulua. Fritz muistutti vahvasti tätä isoisäänsä. Myös tämä oli erityisen vaikea lapsi ja nyt muistutti pilakuvaa tiedemiehestä, joka on omissa ajatuksissaan ja poissa kosketuksesta todelliseen maailmaan.

Äiti oli hyvin poikansa kaltainen. Tämä yhdenkaltaisuus oli erityisen huomattava vaikka hän oli nainen, sillä naiselta voisi odottaa enemmän oma-alotteisuutta ja sosiaalista mukautuvuutta, enemmän tunnetta kuin intellektuellia. Tavalla, jolla hän puhui ja liikkui, todella koko olemuksellaan hän näytti oudolta ja melkein yksinäiseltä. 

Hyvin ominaista esimerkiksi oli tilanne, kun äiti ja poika kävelivät sairaalaan yhdessä, mutta kumpikin itsekseen. Äiti laahusti yksinään kädet selän takana ja ilmeisen tietämättömänä muusta maailmasta. Hänen vierellään poika ryntäili edestakaisin pahojaan tehden. Näytti siltä, kuin heillä ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Ei voi olla ajattelematta, että äidille ei ollut yksinomaan vaikeaa tulla toimeen lapsensa kanssa vaan myös muussa käytännön elämässä. Hän ei varmaankaan hoitanut talousasioita. 

Vaikka hän eli yhteiskunnan yläluokassa, hän kuitenkin näytti hoitamattomalta, lähes pesemättömältä ja aina huonosti pukeutuneelta. Hän ei myöskään selvästikään pystynyt huolehtimaan poikansa fyysisestä hoidosta. On sanottava, kuitenkin, että tämä oli erityisen vaikea ongelma. Äiti tunsi poikansa perinpohjaisesti ja ymmärsi tämän vaikeudet oikein hyvin. Hän yritti löytää vastaavat piirteet itsestään ja sukulaisistaan ja puhui tästä kaunopuheisesti. Hän painotti uudestaan ja uudestaan, että hän oli liekansa päässä, ja tämä oli ilmiselvää kun näki heidät yhdessä.

 

_____________________
On mielenkkintoista verrata Kannerin ja Eisenbergin (1955) kuvausta autistisesta pojasta George ja hänen äidistään: ‘Kun he tulevat portaita ylös, lapsi seuraa yksin äitinsä perässä, joka ei edes viitsi katsoa taakseen.’ Tässä kirjoittaja näyttää sympatisoivan lasta ja melkein tuomitsevan äitiä. Asperger sensijaan osoittaa äidin ja lapsen samankaltaisuutta kun eivät välitä toinen toisistaan.

---------------------------------
*Aspergerin teoksen Lapsuuden 'autistinen psykopatia' käännös ja huomautukset saksasta englanniksi Uta Frith, teoksessa Autism and Asperger Syndrome, Cambridge University Press (1991). Vapaasti suomennettu ote tutkimustyötä varten.

Jatkuu...