Nämä eivät liittyneet ulkopuolisiin vaikutteisiin. Silmiinpistävintä oli tässä suhteessa hänen stereotyyppiset liikkeensä: hän saattoi äkkiä alkaa rummuttamaan sääriinsä, lyödä äänekkäästi pöytää, lyödä seinää, lyödä toista ihmistä tai hyppiä ympäri huonetta.
Hän saattoi tehdä näin kiinittämättä huomiota ympärillä olevien ihmisten ihmettelyyn. Useimmin nämä impulssit syntyivät tyhjästä, mutta joskus ne syntyivät provosoimalla, esimerkiksi tiettyjen vaatimusten seurauksena jotka hän koki ei-toivottuina tunkeutumisena hänen suljettuun persoonallisuuteensa.
Jopa kun joku sai hänet reagoimaan vähäksi aikaa, ei kestänyt kauaa, kun hän muuttui onnettomaksi ja tuloksena oli purkaus huutoja tai kummallista stereotyyppistä liikehdintää. Toisinaan pelkkä levottomuus saattoi ajaa hänet stereotyyppiseen liikehdintään. Milloin tahansa osasto oli meluisa, iloisella tai levottomalla tuulella, esimerkiksi kun käynnissä oli kilpapeli, silloin saattoi olla varma, että hän pian eroaisi ryhmästä ja alkaisi hyppimään tai lyömään.
---------------------------------
*Aspergerin teoksen Lapsuuden 'autistinen psykopatia' käännös ja huomautukset saksasta englanniksi Uta Frith, teoksessa Autism and Asperger Syndrome, Cambridge University Press (1991). Vapaasti suomennettu ote tutkimustyötä varten.
Jatkuu...